Yhtenä aamuna
Oletko koskaan miettinyt, miltä tuntuisi herätä yhtenä aamuna vastakkaisen sukupuolen kehossa? Monet varmaan erittelisivät tähän, mitä jännää meinaisivat milläkin ruumiinosalla tehdä. Karu totuus kuitenkin on, että lukuisat ihmiset ovat tänäkin aamuna heränneet vastakkaiselle sukupuolelle kuuluvassa kehossa.
He eivät kuitenkaan näe tai koe vääriä ruumiinosiaan jänninä ja tämä ei ole ensimmäinen kerta. He ovat joutuneet heräämään joka ikinen aamu, koko elämänsä ajan väärän sukupuolen kehossa. Kukaan, joka sitä ei ole kokenut, ei sitä voi täysin ymmärtää. Jos kuitenkin haluatte saada jotain käsitystä siitä, miltä se voisi tuntua, kuvitelkaa itsenne samaan asemaan:
Lapsena sitä et välttämättä ole vielä edes huomannut, sillä eihän tyttöjen ja poikien kehoissa ollut juurikaan eroja. Nekin erot, mitä oli, yleensä jäivät vaatteiden alle. Mitä lähemmäs kuitenkin tultiin teini-ikää, sitä suuremmaksi erot kasvoivat. Pian niitä oli paljon muitakin kuin pissausasento. Rintakehä alkoi näyttää väärältä. Ahdistus housujen sisällöstä kasvoi omien värkkien alkaessa valmistautua siihen, mihin ne oli biologisesti ohjelmoitu: lisääntymään. Alkoi tulla karvoitusta, toiselle enemmän, toiselle vähemmän, kellekään tuskin toiveensa mukaan.
Mitä aikuisemmaksi kasvoi, sitä vääremmältä oma keho alkoi näyttää ja tuntua. Jo kasvonpiirteet paljastivat sinut ulkopuoliselle. Ne paljastivat ulkopuoliselle, mitä kätilö oli sinun sukupuoleksesi ilmoittanut. Ne määräsivät, miten ulkopuolisen pitäisi sinuun suhtautua: miehenä vai naisena. Pitikö sinulle pitää ovea auki, vai tönäistä leikillisesti. Saitko sinä riehua pitkin koulunpihaa, vai kaunistautua kaveriesi kanssa... Ei, ei se ollutkaan saisitko, vaan pitäisikö, sillä se oli käytöstä, jota sinulta odotettiin. Jos et toimisi, kuten sinun pitäisi, jäisit ulkopuoliseksi. Sinulla ei olisi kavereita.
Liikunnantunnilla sinun pitäisi mennä väärään pukukoppiin, siihen johon meni fyysisesti kehoasi muistuttavia ihmisiä, mutta joiden kanssa et ollut samaa sukupuolta. Et ymmärtänyt heidän juttujaan. Olisit halunnut toiseen pukukoppiin, mutta ethän sinä voinut mennä. Sinulla oli väärä keho.
Joka ikinen jako tyttöihin ja poikiin sattuu, sillä joudut aina väärälle puolen. Et halua katsoa peiliin, sillä kaikki, mitä siellä näet on väärin. Kasvonpiirteet näyttävät vääriltä, hartiat, rintakehä, vyötärö, karvoitus, lantio, alapäästä ei tarvinne edes puhua... Kaikki ne kiljuvat väärää sukupuoltasi muille. Niiden vuoksi ihmiset olettavat sinun olevan jotain, mitä et ole ja haluavan tehdä asioita, joita et halua, käyttäytyvän täysin eri tavoin, kuin olisi sinulle luontaista.
Voit esittää, että kuuluisit kehoon, joka sinulla on. Voit yrittää sopeutua siihen, mitä ympäristö sinulta odottaa. Voit jopa onnistua täyttämään ne odotukset, jota oletetulle sukupuolellesi annetaan. Voit katsoa peiliin ja todeta, että siellä on varsin hyvännäköinen sukupuolensa edustaja. Siitä huolimatta tiedät, että se et ole sinä.
Voit myös olla sopeutumatta. Voit tehdä, mitä ikinä haluatkin tehdä. Voit yrittää tehdä kaikkea oikeaksi kokemaasi väärässä ruumiissa. Siitä huolimatta, et voi mennä oikealle puolelle mennessäsi uimaan, luultavasti tämä on niin suuri este, että et halua uimaan ollenkaan. Et voi mennä oikealle puolelle kuntosalilla, joten et mene sinnekään. Et voi pitää kehostasi huolta samoin kuin oikeassa ruumiissa olevat. Tämä pahentaa oloasi entisestään. Ihmiset kaikesta huolimatta kutsuvat sinua väärillä termeillä ja odottavat sinun käyttäytyvän oletussukupuolesi mukaisesti. Sinua pidetään kypsymättömänä, koska et halua toimia niin. Sinut voidaan hakata kadulla, koska se, miten näytät sukupuolisuutesi ei kelpaa ihmisille. Olet friikki heidän silmissään.
Yritit, tai et yrittänyt sopeutua, vihaat joka tapauksessa kehoasi. Sinulle saattaa puhjeta syömishäiriö, kun yrität laihduttaa kehosi takaisin siihen lapsenomaiseen tilaan, jossa ei ollut vielä sukupuolisia tuntomerkkejä.
Masennut, sillä ruumiisi ei sovi sinulle ja kaikki kohtelevat sinua väärin. Et tule ymmärretyksi. Kukaan ei voi ymmärtää, miten joku voi kokea olevansa väärän sukupuolen kehossa. Äitisi, isäsi, veljesi, kaikki luokkatoverisi ovat oikeassa kehossa. Koko maailma tuntuu olevan sinua vastaan. On vain tyttöjä ja poikia ja ne pystyy erottelemaan jalkovälin perusteella. Paitsi, että sinulla on väärä jalkoväli.
Sinulla voi olla niin paha olla, että haluaisit lopettaa koko olemassaolosi. Transihmisten itsemurhatilastot ovat hyvin korkeat. Ainoa, mikä tähän auttaisi, olisi muuttaa ruumis todellista sukupuoltasi vastaavaksi.
Päätät lähteä transitioon, hakeutua transtutkimuksiin. Soitat varataksesi ajan lääkärille, joka kirjoittaisi lähetteen transtutkimuksiin Tampereelle tai Helsinkiin, ainoisiin kaupunkeihin, joissa transsukupuolisia tutkitaan. Jos olet pohjoisemmasta Suomesta, vaikka Oulusta, Rovaniemeltä tai Inarista, matka on pitkä. Olet kuitenkin valmis sen vuoksi, että saisit elää oikeassa sukupuolessa.
Hoitaja yrittää käännyttää sinut mielenterveyspuolelle ja sanoo, että asiasi ei ole akuutti. Eihän se, sinulle se on ainoastaan elämän ja kuoleman kysymys. Saat kuitenkin sanotuksi, että yleislääkärillä on oikeus kirjoittaa lähete transpolille. Saat ajan kuukauden päähän.
Kerrot vanhemmillesi, että olet transsukupuolinen, että haluat korjata kehosi vastaamaan kokemustasi. He eivät ymmärrä. Äitisi ilmoittaa kutsuvansa sinua aina antamallaan nimellä. Nimellä, joka ei sovi yhteen sukupuoli-identiteettisi kanssa. Nimellä, joka kertoo sinulle, ettei hän edes yritä nähdä sinua oikeassa sukupuolessasi.
Transpoli on avaimesi elämään, mutta joudut avaamaan heille sukupuolikokemuksesi ja erittelemään sitä tavalla, jota kukaan sukupuoliristiriitaa kokematon ei ole koskaan tehnyt. Huomaat pian, että heidän tehtävänsä ei ollutkaan auttaa sinua, vaan selvittää oletko todella transsukupuolinen. Kyseenalaistaa sukupuolesi. Jälleen kerran.
Isäsi ilmoittaa, että olet hänelle kuollut, että sinulla ei ole enää asiaa kotiin. Lähetät hänelle kotiavaimesi postissa. Äitisi soittaa sinulle ja pyytää sinua lopettamaan "tämän hullutuksen" ja "kasvamaan aikuiseksi". Hän uskoo, että sukupuolesi on vain jokin vaihe elämässäsi. Hän itkee ja kysyy, mitä hän on tehnyt väärin, että sinusta on tullut tuommoinen. Hirviö. Friikki.
Katkaiset yhteytesi vanhempiisi, sillä et kestä enää. Tutkimuksissa on muutoinkin riittävän raskasta. Ravaat siellä mahdollisesti pitkienkin matkojen päästä. Saat kuulla, että sinun olisi pitänyt identifioida itsesi transsukupuoliseksi vähintään kahden vuoden ajan, ennen diagnoosin saamista. Mietit, eikö se riitä, että on lapsesta saakka kokenut olevansa väärää sukupuolta.
Lääkäri lykkää rintakehäleikkauksen myöntämistä, sillä olet niin nuori. Saat kuitenkin parin vuoden tutkimusjakson jälkeen viimein hormonit. Hormonit alkavat muokata vartaloasi viimein oikeaan suuntaan. Muutos ei ole täydellinen, kaikessa positiivinen tai miellyttävä, mutta toivottu. Rasva alkaa siirtyä oikeisiin paikkoihin. Lantio-hartiasuhde alkaa näyttää vähän paremmalta ja alapäässäsikin tapahtuu muutoksia. Karvoituksen määrä muuttuu. Äänesi muuttuu. Huomaat sen vaikuttavan myös tunnelämääsi.
Alat käyttää oikeita vessoja. Ihmiset katsovat sinua kummallisesti. Joku saattaa jopa käydä käsiksi ja kopeloida rintakehääsi tai jalkoväliäsi varmistuaksesi sukupuolisuudestasi. Sinua voi alkaa pelottaa käyttää julkisia vessoja. Uimahalliin on edelleen turha kuvitellakaan menevänsä.
Tätä pitää jatkaa vuosi. Sitä kutsutaan tosielämäkokeeksi ja sen jälkeen saat lähetteen rintakehäleikkaukseen. Silloin saat viimein rintakehän, jota olet kaivannut teini-ikäisestä saakka. Ennen leikkaukseen pääsemistä, ero muun kehon ja rintakehän sekä alapään välillä kasvaa. Sinun on pakko tulla niin sanotusti ulos kaapista lopuillekin elämääsi kuuluville ihmisille. Ihmisille töissä ja harrastuksissa. He voivat ottaa sinut ja prosessisi hyvin vastaan tai voit joutua koko työpaikan sylkykupiksi, tai jopa erotetuksi.
Rintakehäleikkaus on kivulias ja siitä voi jäädä arpia. Nännisi eivät välttämättä tule oikeisiin kohtiin tai näyttämään luonnollisilta ja leikkausta täytyy korjailla myöhemmin. Tai voi tulla komplikaatioita tai leikattu rinta voi tulehtua. Se on kuitenkin sen arvoista. Kun leikkauksesta on kulunut muutama kuukausi voit ihastella rintakehääsi. Siinä näkyy vielä arvet, mutta ne ovat sivuseikka. Menet aina vain paremmin läpi oikeassa sukupuolessa. Sinun ei enää tarvitse pelätä sukupuolitetuissa vessoissa käydessäsi baarissa.
Alat pohtia genitaalileikkausta. Sinulla on sukupuolellesi hyvin epätyypillinen alakerta, mutta genitaalileikkauksen seurauksena voi menettää osan tuntohermoista. Et välttämättä kykene tuntemaan seksuaalista nautintoa ainakaan yhtä helposti kuin aiemmin. Uudet, kirurgisesti luodut värkit eivät toimi aivan kuten luontaisesti kasvaneet. Niiden hankkiminen kuitenkin helpottaisi kovasti elämää, jos ei halua paljastaa trans-taustaansa ja alapäähän kohdistuvaa ahdistustasi. Muutoin menet jo täysin läpi sukupuolesi edustajana, joten päätät vielä pohtia asiaa.
Olet joutunut uhraamaan paljon, jotta voisit olla se ihminen, joka koet olevasi. Nyt voit kokea viimein elämän olevan elämisen arvoista.
Tässä oli kuvaus, miten jonkun transprosessi voisi mennä. Tietenkin tässä on todella suuria yksilöllisiä eroja moneen suuntaan, mutta tarkoitukseni on valaista teille, mitä jotkut ihmiset joutuvat käymään läpi, vain jotta voisivat tulla hyväksytyksi oikeassa sukupuolessan. Eli, mitä jotkut joutuvat käymään läpi saavuttaakseen edes osan siitä, mitä useimmat saavat kuin lahjaksi syntyessään. Saavuttaakseen sen, mitä muut pitävät itsestäänselvyytenä.
Minusta tuntuu todella pahalta heidän puolestaan. Ei ole paljon asioita, joiden takia vedän minkään sortin vihanneksia hengityselimiini, mutta transihmisten epäasiallinen kohtelu on yksi niistä. Siksi kirjoitin tämän ja siksi pyydän teitä miettimään ainakin kahdesti, ennenkuin kyseenalaistatte yhtään missään, tosissanne tai leikillänne, kenenkään transihmisen sukupuolikokemusta tai hoidontarvetta, tai kommentoitte jotain älyvapaata siitä, miten ihmisestä "ei nyt vaan yhtenä aamuna tunnu hyvältä".
Kirjoitusta saa levittää.
Muokkaus:
Lisää samasta aiheesta: Mielipide: Hoitojärjestelmä sortaa transihmiä
He eivät kuitenkaan näe tai koe vääriä ruumiinosiaan jänninä ja tämä ei ole ensimmäinen kerta. He ovat joutuneet heräämään joka ikinen aamu, koko elämänsä ajan väärän sukupuolen kehossa. Kukaan, joka sitä ei ole kokenut, ei sitä voi täysin ymmärtää. Jos kuitenkin haluatte saada jotain käsitystä siitä, miltä se voisi tuntua, kuvitelkaa itsenne samaan asemaan:
_-*-_
Lapsena sitä et välttämättä ole vielä edes huomannut, sillä eihän tyttöjen ja poikien kehoissa ollut juurikaan eroja. Nekin erot, mitä oli, yleensä jäivät vaatteiden alle. Mitä lähemmäs kuitenkin tultiin teini-ikää, sitä suuremmaksi erot kasvoivat. Pian niitä oli paljon muitakin kuin pissausasento. Rintakehä alkoi näyttää väärältä. Ahdistus housujen sisällöstä kasvoi omien värkkien alkaessa valmistautua siihen, mihin ne oli biologisesti ohjelmoitu: lisääntymään. Alkoi tulla karvoitusta, toiselle enemmän, toiselle vähemmän, kellekään tuskin toiveensa mukaan.
Mitä aikuisemmaksi kasvoi, sitä vääremmältä oma keho alkoi näyttää ja tuntua. Jo kasvonpiirteet paljastivat sinut ulkopuoliselle. Ne paljastivat ulkopuoliselle, mitä kätilö oli sinun sukupuoleksesi ilmoittanut. Ne määräsivät, miten ulkopuolisen pitäisi sinuun suhtautua: miehenä vai naisena. Pitikö sinulle pitää ovea auki, vai tönäistä leikillisesti. Saitko sinä riehua pitkin koulunpihaa, vai kaunistautua kaveriesi kanssa... Ei, ei se ollutkaan saisitko, vaan pitäisikö, sillä se oli käytöstä, jota sinulta odotettiin. Jos et toimisi, kuten sinun pitäisi, jäisit ulkopuoliseksi. Sinulla ei olisi kavereita.
Liikunnantunnilla sinun pitäisi mennä väärään pukukoppiin, siihen johon meni fyysisesti kehoasi muistuttavia ihmisiä, mutta joiden kanssa et ollut samaa sukupuolta. Et ymmärtänyt heidän juttujaan. Olisit halunnut toiseen pukukoppiin, mutta ethän sinä voinut mennä. Sinulla oli väärä keho.
Joka ikinen jako tyttöihin ja poikiin sattuu, sillä joudut aina väärälle puolen. Et halua katsoa peiliin, sillä kaikki, mitä siellä näet on väärin. Kasvonpiirteet näyttävät vääriltä, hartiat, rintakehä, vyötärö, karvoitus, lantio, alapäästä ei tarvinne edes puhua... Kaikki ne kiljuvat väärää sukupuoltasi muille. Niiden vuoksi ihmiset olettavat sinun olevan jotain, mitä et ole ja haluavan tehdä asioita, joita et halua, käyttäytyvän täysin eri tavoin, kuin olisi sinulle luontaista.
Voit esittää, että kuuluisit kehoon, joka sinulla on. Voit yrittää sopeutua siihen, mitä ympäristö sinulta odottaa. Voit jopa onnistua täyttämään ne odotukset, jota oletetulle sukupuolellesi annetaan. Voit katsoa peiliin ja todeta, että siellä on varsin hyvännäköinen sukupuolensa edustaja. Siitä huolimatta tiedät, että se et ole sinä.
Voit myös olla sopeutumatta. Voit tehdä, mitä ikinä haluatkin tehdä. Voit yrittää tehdä kaikkea oikeaksi kokemaasi väärässä ruumiissa. Siitä huolimatta, et voi mennä oikealle puolelle mennessäsi uimaan, luultavasti tämä on niin suuri este, että et halua uimaan ollenkaan. Et voi mennä oikealle puolelle kuntosalilla, joten et mene sinnekään. Et voi pitää kehostasi huolta samoin kuin oikeassa ruumiissa olevat. Tämä pahentaa oloasi entisestään. Ihmiset kaikesta huolimatta kutsuvat sinua väärillä termeillä ja odottavat sinun käyttäytyvän oletussukupuolesi mukaisesti. Sinua pidetään kypsymättömänä, koska et halua toimia niin. Sinut voidaan hakata kadulla, koska se, miten näytät sukupuolisuutesi ei kelpaa ihmisille. Olet friikki heidän silmissään.
Yritit, tai et yrittänyt sopeutua, vihaat joka tapauksessa kehoasi. Sinulle saattaa puhjeta syömishäiriö, kun yrität laihduttaa kehosi takaisin siihen lapsenomaiseen tilaan, jossa ei ollut vielä sukupuolisia tuntomerkkejä.
Masennut, sillä ruumiisi ei sovi sinulle ja kaikki kohtelevat sinua väärin. Et tule ymmärretyksi. Kukaan ei voi ymmärtää, miten joku voi kokea olevansa väärän sukupuolen kehossa. Äitisi, isäsi, veljesi, kaikki luokkatoverisi ovat oikeassa kehossa. Koko maailma tuntuu olevan sinua vastaan. On vain tyttöjä ja poikia ja ne pystyy erottelemaan jalkovälin perusteella. Paitsi, että sinulla on väärä jalkoväli.
Sinulla voi olla niin paha olla, että haluaisit lopettaa koko olemassaolosi. Transihmisten itsemurhatilastot ovat hyvin korkeat. Ainoa, mikä tähän auttaisi, olisi muuttaa ruumis todellista sukupuoltasi vastaavaksi.
Päätät lähteä transitioon, hakeutua transtutkimuksiin. Soitat varataksesi ajan lääkärille, joka kirjoittaisi lähetteen transtutkimuksiin Tampereelle tai Helsinkiin, ainoisiin kaupunkeihin, joissa transsukupuolisia tutkitaan. Jos olet pohjoisemmasta Suomesta, vaikka Oulusta, Rovaniemeltä tai Inarista, matka on pitkä. Olet kuitenkin valmis sen vuoksi, että saisit elää oikeassa sukupuolessa.
Hoitaja yrittää käännyttää sinut mielenterveyspuolelle ja sanoo, että asiasi ei ole akuutti. Eihän se, sinulle se on ainoastaan elämän ja kuoleman kysymys. Saat kuitenkin sanotuksi, että yleislääkärillä on oikeus kirjoittaa lähete transpolille. Saat ajan kuukauden päähän.
Kerrot vanhemmillesi, että olet transsukupuolinen, että haluat korjata kehosi vastaamaan kokemustasi. He eivät ymmärrä. Äitisi ilmoittaa kutsuvansa sinua aina antamallaan nimellä. Nimellä, joka ei sovi yhteen sukupuoli-identiteettisi kanssa. Nimellä, joka kertoo sinulle, ettei hän edes yritä nähdä sinua oikeassa sukupuolessasi.
Transpoli on avaimesi elämään, mutta joudut avaamaan heille sukupuolikokemuksesi ja erittelemään sitä tavalla, jota kukaan sukupuoliristiriitaa kokematon ei ole koskaan tehnyt. Huomaat pian, että heidän tehtävänsä ei ollutkaan auttaa sinua, vaan selvittää oletko todella transsukupuolinen. Kyseenalaistaa sukupuolesi. Jälleen kerran.
Isäsi ilmoittaa, että olet hänelle kuollut, että sinulla ei ole enää asiaa kotiin. Lähetät hänelle kotiavaimesi postissa. Äitisi soittaa sinulle ja pyytää sinua lopettamaan "tämän hullutuksen" ja "kasvamaan aikuiseksi". Hän uskoo, että sukupuolesi on vain jokin vaihe elämässäsi. Hän itkee ja kysyy, mitä hän on tehnyt väärin, että sinusta on tullut tuommoinen. Hirviö. Friikki.
Katkaiset yhteytesi vanhempiisi, sillä et kestä enää. Tutkimuksissa on muutoinkin riittävän raskasta. Ravaat siellä mahdollisesti pitkienkin matkojen päästä. Saat kuulla, että sinun olisi pitänyt identifioida itsesi transsukupuoliseksi vähintään kahden vuoden ajan, ennen diagnoosin saamista. Mietit, eikö se riitä, että on lapsesta saakka kokenut olevansa väärää sukupuolta.
Lääkäri lykkää rintakehäleikkauksen myöntämistä, sillä olet niin nuori. Saat kuitenkin parin vuoden tutkimusjakson jälkeen viimein hormonit. Hormonit alkavat muokata vartaloasi viimein oikeaan suuntaan. Muutos ei ole täydellinen, kaikessa positiivinen tai miellyttävä, mutta toivottu. Rasva alkaa siirtyä oikeisiin paikkoihin. Lantio-hartiasuhde alkaa näyttää vähän paremmalta ja alapäässäsikin tapahtuu muutoksia. Karvoituksen määrä muuttuu. Äänesi muuttuu. Huomaat sen vaikuttavan myös tunnelämääsi.
Alat käyttää oikeita vessoja. Ihmiset katsovat sinua kummallisesti. Joku saattaa jopa käydä käsiksi ja kopeloida rintakehääsi tai jalkoväliäsi varmistuaksesi sukupuolisuudestasi. Sinua voi alkaa pelottaa käyttää julkisia vessoja. Uimahalliin on edelleen turha kuvitellakaan menevänsä.
Tätä pitää jatkaa vuosi. Sitä kutsutaan tosielämäkokeeksi ja sen jälkeen saat lähetteen rintakehäleikkaukseen. Silloin saat viimein rintakehän, jota olet kaivannut teini-ikäisestä saakka. Ennen leikkaukseen pääsemistä, ero muun kehon ja rintakehän sekä alapään välillä kasvaa. Sinun on pakko tulla niin sanotusti ulos kaapista lopuillekin elämääsi kuuluville ihmisille. Ihmisille töissä ja harrastuksissa. He voivat ottaa sinut ja prosessisi hyvin vastaan tai voit joutua koko työpaikan sylkykupiksi, tai jopa erotetuksi.
Rintakehäleikkaus on kivulias ja siitä voi jäädä arpia. Nännisi eivät välttämättä tule oikeisiin kohtiin tai näyttämään luonnollisilta ja leikkausta täytyy korjailla myöhemmin. Tai voi tulla komplikaatioita tai leikattu rinta voi tulehtua. Se on kuitenkin sen arvoista. Kun leikkauksesta on kulunut muutama kuukausi voit ihastella rintakehääsi. Siinä näkyy vielä arvet, mutta ne ovat sivuseikka. Menet aina vain paremmin läpi oikeassa sukupuolessa. Sinun ei enää tarvitse pelätä sukupuolitetuissa vessoissa käydessäsi baarissa.
Alat pohtia genitaalileikkausta. Sinulla on sukupuolellesi hyvin epätyypillinen alakerta, mutta genitaalileikkauksen seurauksena voi menettää osan tuntohermoista. Et välttämättä kykene tuntemaan seksuaalista nautintoa ainakaan yhtä helposti kuin aiemmin. Uudet, kirurgisesti luodut värkit eivät toimi aivan kuten luontaisesti kasvaneet. Niiden hankkiminen kuitenkin helpottaisi kovasti elämää, jos ei halua paljastaa trans-taustaansa ja alapäähän kohdistuvaa ahdistustasi. Muutoin menet jo täysin läpi sukupuolesi edustajana, joten päätät vielä pohtia asiaa.
Olet joutunut uhraamaan paljon, jotta voisit olla se ihminen, joka koet olevasi. Nyt voit kokea viimein elämän olevan elämisen arvoista.
_-*-_
Tässä oli kuvaus, miten jonkun transprosessi voisi mennä. Tietenkin tässä on todella suuria yksilöllisiä eroja moneen suuntaan, mutta tarkoitukseni on valaista teille, mitä jotkut ihmiset joutuvat käymään läpi, vain jotta voisivat tulla hyväksytyksi oikeassa sukupuolessan. Eli, mitä jotkut joutuvat käymään läpi saavuttaakseen edes osan siitä, mitä useimmat saavat kuin lahjaksi syntyessään. Saavuttaakseen sen, mitä muut pitävät itsestäänselvyytenä.
Minusta tuntuu todella pahalta heidän puolestaan. Ei ole paljon asioita, joiden takia vedän minkään sortin vihanneksia hengityselimiini, mutta transihmisten epäasiallinen kohtelu on yksi niistä. Siksi kirjoitin tämän ja siksi pyydän teitä miettimään ainakin kahdesti, ennenkuin kyseenalaistatte yhtään missään, tosissanne tai leikillänne, kenenkään transihmisen sukupuolikokemusta tai hoidontarvetta, tai kommentoitte jotain älyvapaata siitä, miten ihmisestä "ei nyt vaan yhtenä aamuna tunnu hyvältä".
Kirjoitusta saa levittää.
Muokkaus:
Lisää samasta aiheesta: Mielipide: Hoitojärjestelmä sortaa transihmiä
Aamen.
VastaaPoista