Kesän tuulia

Astun ovesta ulos ja lämmin tuuli tervehtii minua. Se tuo mukanaan tuoksun palavasta puusta ja kesäisestä järvestä. Pihalla oleva vaahtera on tälläytynyt kirkkaimpiinsa. Tuntuu epätodelliselta. Vielä hetki sitten olin Oulussa, jossa oli hädin tuskin kymmenen astetta lämmintä ja täytyi pohtia tarvitseeko takin matkaan roskakatokselle. Himpun verran vielä epäuskottavammalta tuntuu se, että tämä on uusi työpaikkani. Tilapäisen huoneeni ikkunasta näkyy, kuinka joku ui järvessä.

Talonväkeä istuu etupihalla ja minä tassuttelen paljain varpain keittiöön etsimään aamupalaa. Tervehdin ihmisiä, joiden nimet ovat alkaneet hiljalleen painua mieleeni.

Äkillinen kesä tuntuu toimivan jonkinlaisena metaforana elämäntilanteelleni. Pitkän kevään jälkeen yhtäkkiä kaikki on alkanut vihertää. Opiskeluiden loppu häämöttää ja minulla on työpaikka. Ei ehkä ihan kaikkein perinteisin työ, tai se mitä luulin tekeväni kirjallisuuden maisteriohjelmasta valmistuttuani. Mutta se tuntuu sopivan minulle ja tähän tilanteeseen kuin pääskynen kesäpäivään.

Työstä lisää myöhemmin, kun olen päässyt paremmin hommien makuun.