Päivää, arvon lukijakunta
Ei liene epäselvää, että olette juuri saapuneet lukemaan blogia. "Millaista blogia" lienee pikemminkin se kysymys, johon haluaisitte saada vastauksen.
Tämä blogi kertoo minusta ja siitä mitä teen, olen tehnyt ja aion tehdä tulevaisuudessa. Tämä merkintä kertoo lyhyehkösti siitä, mitä olen tähän mennessä tehnyt - silti ounastelen, että tästä merkinnästä tulee vähän vähemmän lyhyt.
Olen tällä hetkellä 22-vuotias oululainen yliopisto-opiskelija, joka rakastaa kirjoittamista ja visuaalisten asioiden, sekä koodin näpertämistä. Opiskelen pääaineenani kirjallisuutta ja sivuaineinani elokuvatutkimusta, viestintää sekä viron kieltä ja kulttuuria. Haaveilen kirjailijan ammatista. Haaveilusta ei kukaan kuitenkaan maksa mitään ja ainakin ennen sitä jättimenestys-bestseller-kirjaa olisi tehtävä jotain muutakin leipänsä eteen.
Olen kiinnostunut melkein kaikesta ja kaikista, joten olen valmis etsimään leipätyötä melkein mistä tahansa. Ihanne luonnollisesti olisi, että pääsisin tekemään jotain kulttuuriin liittyvää, kenties kustannus- tai pelialalla tai sitten jotain visuaalista ehkä graafisen suunnittelun parista. Kilpailu ainakin kustannus- ja graafisella alalla on kova, joten voi olla, että se varsinainen leipä pitää hankkia jostain muualta.
Haalin helposti itselleni kunnianhimoisia tavoitteita, enkä luovu niistä kovin helposti. Lukion alussa ja yläasteen viimeisillä luokilla pohdin kahden kunnianhimoisen uravalinnan välillä: arkkitehdin ja kirjailijan. Lukioaikana päätin hakea arkkitehtuuriseen. Tein suuren osan ainevalinnoistani sillä perusteella. Käytännössä tahdonvoimalla survoin aivoni läpi pitkän matematiikan. Integrointi sai aivoni itkemään verta, vaikkua tai ainakin jotain, mutta olin päättänyt, että minusta tulee arkkitehti.
Lopulta, kirjoitusten aikoihin, hain arkkitehtuuriseen.
En päässyt.
Vietin välivuoden kansanopistossa opiskelemassa graafista suunnittelua. Ajattelin, että sekin on tyhjää parempi. Hain arkkitehtuuriseen, graafiseen suunnitteluun ja kirjallisuuteen. Pääsin kirjallisuuteen. Siellä oli mukavaa ja pääaine tuntui jollain tapaa hyvin omalta. Ei oikeastaan edes huvittanut lähteä mukaan uudestaan pääsykoerumbaan ja yrittää arkkitehtuuriseen.
Mitä tehdä seuraavaksi, kas siinä vasta pulma. Vielä se ei onneksi juuri stressaa. Opiskeluita - ehkä maailman parhaan pääaineen parissa - minulla on vielä onneksi useampi vuosi jäljellä, joten on aikaa katsella ja etsiä. Sillä välin, kun elämä hakee suuntaansa, puuhastelen kaikkea muuta isompaa ja pienempää, etsin kesätöitä ja huomaan päätyneeni mitä kiehtovampiin harrasteprojekteihin.
Niistä lisää myöhemmin (;
Peitonhaltija itse |
Tämä blogi kertoo minusta ja siitä mitä teen, olen tehnyt ja aion tehdä tulevaisuudessa. Tämä merkintä kertoo lyhyehkösti siitä, mitä olen tähän mennessä tehnyt - silti ounastelen, että tästä merkinnästä tulee vähän vähemmän lyhyt.
Olen tällä hetkellä 22-vuotias oululainen yliopisto-opiskelija, joka rakastaa kirjoittamista ja visuaalisten asioiden, sekä koodin näpertämistä. Opiskelen pääaineenani kirjallisuutta ja sivuaineinani elokuvatutkimusta, viestintää sekä viron kieltä ja kulttuuria. Haaveilen kirjailijan ammatista. Haaveilusta ei kukaan kuitenkaan maksa mitään ja ainakin ennen sitä jättimenestys-bestseller-kirjaa olisi tehtävä jotain muutakin leipänsä eteen.
Olen kiinnostunut melkein kaikesta ja kaikista, joten olen valmis etsimään leipätyötä melkein mistä tahansa. Ihanne luonnollisesti olisi, että pääsisin tekemään jotain kulttuuriin liittyvää, kenties kustannus- tai pelialalla tai sitten jotain visuaalista ehkä graafisen suunnittelun parista. Kilpailu ainakin kustannus- ja graafisella alalla on kova, joten voi olla, että se varsinainen leipä pitää hankkia jostain muualta.
Haalin helposti itselleni kunnianhimoisia tavoitteita, enkä luovu niistä kovin helposti. Lukion alussa ja yläasteen viimeisillä luokilla pohdin kahden kunnianhimoisen uravalinnan välillä: arkkitehdin ja kirjailijan. Lukioaikana päätin hakea arkkitehtuuriseen. Tein suuren osan ainevalinnoistani sillä perusteella. Käytännössä tahdonvoimalla survoin aivoni läpi pitkän matematiikan. Integrointi sai aivoni itkemään verta, vaikkua tai ainakin jotain, mutta olin päättänyt, että minusta tulee arkkitehti.
Lopulta, kirjoitusten aikoihin, hain arkkitehtuuriseen.
En päässyt.
Graafisessa suunnittelussa tekemäni maalaus |
Vietin välivuoden kansanopistossa opiskelemassa graafista suunnittelua. Ajattelin, että sekin on tyhjää parempi. Hain arkkitehtuuriseen, graafiseen suunnitteluun ja kirjallisuuteen. Pääsin kirjallisuuteen. Siellä oli mukavaa ja pääaine tuntui jollain tapaa hyvin omalta. Ei oikeastaan edes huvittanut lähteä mukaan uudestaan pääsykoerumbaan ja yrittää arkkitehtuuriseen.
Mitä tehdä seuraavaksi, kas siinä vasta pulma. Vielä se ei onneksi juuri stressaa. Opiskeluita - ehkä maailman parhaan pääaineen parissa - minulla on vielä onneksi useampi vuosi jäljellä, joten on aikaa katsella ja etsiä. Sillä välin, kun elämä hakee suuntaansa, puuhastelen kaikkea muuta isompaa ja pienempää, etsin kesätöitä ja huomaan päätyneeni mitä kiehtovampiin harrasteprojekteihin.
Niistä lisää myöhemmin (;
Kommentit
Lähetä kommentti
Ole kiva ja kirjoita minulle!